Joka kolmas kuntien euro menee sosiaali- ja nuorisohuoltoon!

Joka kolmas kuntien euro menee sosiaali- ja nuorisohuoltoon!

Nykyiset luvut puhuvat puolestaan: Saksan kaupungit ja kunnat investoivat yli kolmanneksen budjetistaan ​​sosiaaliasioihin ja nuorisokehitykseen. Tämä kehitys on erityisen vaikuttava Saksan talousinstituutin (IW Cologne) tutkimuksessa, joka osoittaa, että menot tällä alalla ovat kasvaneet valtavasti 50 prosenttia vuodesta 1992. Erityisen huomionarvoista on sosiaaliavun ja lastenhoidon lisääntyminen, jotka eivät enää ole vain vähäisiä osia kuntien budjeteista, vaan ne ovat keskeisiä tehtäviä. Radio Köln kertoo, että tämä ei ole vain haaste vaan myös välttämättömyys nykypäivän kunnille.

Kuntien menojen koostumus on muuttunut merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana. Samalla kun muut osa-alueet, kuten teiden rakentaminen tai jätevesi- ja jätehuolto vähenevät, sosiaalimenoista on tullut entistä tärkeämpiä. Nämä muutokset ovat usein seurausta osavaltion ja liittovaltion tason poliittisista päätöksistä. Suuri osa kuntien menoista määräytyy lakisääteisillä määräyksillä, kuten SGB II (perusturva), SGB VIII (lasten ja nuorten hyvinvointi) ja SGB XII (sosiaalihuolto), joilla on suora vaikutus kuntien taloudelliseen tilanteeseen. Nämä lait muodostavat perustan kuntien sosiaalimenoille, jotka sisältävät eri puolia, kuten rahaetuudet, infrastruktuurin ja palvelut ja joilla on nyt pysyvä paikka budjetissa.

Katsaus taloudellisiin haasteisiin

Ei ole yllätys, että korkeat sosiaalimenot johtavat finanssiongelmiin monissa kaupungeissa ja kunnissa. Tämä haaste on erityisen voimakas taloudellisesti heikoimmissa kunnissa. Kattavan analyysin mukaan nuoriso- ja sosiaalialan bruttomenot kasvavat jatkuvasti valtakunnallisesti, ja myös Federal Agency for Civic Educationin tulokset osoittavat sosiaaliturvamenojen jyrkkää kasvua. Vuonna 2017 ne olivat noin 788 miljardia euroa, mikä oli 57,2 % julkisen budjetin menoista. bpb korostaa, että erityisesti sosiaaliturvalla, joka käytti 621 miljardia euroa, on keskeinen rooli tässä rakenteessa.

Tällä kehityksellä voi olla kauaskantoisia seurauksia kuntien talouteen. Nykyinen keskustelu liittohallituksen kuntien taakan keventämisestä on siksi monien mielestä erittäin tarpeellista. Vaikka liittovaltion ja kuntien välinen taloudellisten korvausten vaatimus jakautuu puolueiden kesken, konkreettinen toiminnan tarve jää usein taustalle. Toistaiseksi ei ole olemassa yhtenäistä lähestymistapaa kunnille sosiaalisten rasitteiden kattamiseen tarvittaviin taloudellisiin resursseihin. Alueellisten erojen tarkastelu osoittaa, että esimerkiksi Nordrhein-Westfalenissa ja Hessenissä kunnat kattavat suurimman osuuden sosiaalimenoista, 85 prosenttia, kun taas Thüringenin osuus on pienin, 38 prosenttia. Wikipedia tekee nämä erot selväksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kuntien sosiaalimenot eivät ole vain budjettikysymys, vaan myös kaupunkien ja yhteisöjen kohtaamat sosiaaliset painopisteet ja haasteet. Tutkimukset osoittavat, että näillä investoinneilla on vahva yhteiskunnallinen merkitys ja samalla ne havainnollistavat tarvetta löytää kunnille tarvittavaa helpotusta. Vahva merkki aikoina, jolloin sosiaalinen integraatio ja lastenhoito ovat tärkeämpiä kuin koskaan.