Suche
Mein Konto
Muoti ja viesti: pakotetut adoptiot DDR:ssä valokeilassa!
Kilian Kerner esittelee Berliinin muotiviikolla malliston, joka käsittelee DDR:n pakkoadoptioita ja vaatii selvennystä.
Muoti ja viesti: pakotetut adoptiot DDR:ssä valokeilassa!
Tämän vuoden Berliinin muotiviikolla berliiniläinen suunnittelija Kilian Kerner aiheutti kohua uudella mallistollaan, joka käsittelee Saksan historian synkkää lukua: pakotettuja adoptioita DDR:ssä. Esitys pidettiin Uber Arenalla, ja se oli paitsi silmän iloksi, myös ajatuksia herättävä. Mallien ylellisiin asuihin, jotka ovat saaneet inspiraationsa 80-luvun lookista, oli pelottava vartiotorni ja näytöt, joissa luki "Huomio, olet nyt lähdössä Länsi-Berliinistä". Kerner halusi yhdistää suunnitelmiinsa sekä glamouria että kauhua, kuten Radio Köln raportoi.
Tässä kokoelmassa, joka tutkii pakkoadoption huippua, mallit käyttivät silmiinpistäviä huppareita, joissa oli iskulauseita, kuten "Missä lapsemme ovat?" ja piti käsinkirjoitettuja julisteita. Erityisen jännittävä oli kuva miesmallista, joka esitteli vauvanukkea karkeassa harmaassa puvussa. Tämä kuva on tarkoitettu havainnollistamaan visuaalisesti adoptioihin liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia. Kerner itse herkistyi dokumentista lasten hyvinvoinnista ja adoptioista DDR:ssä ja halusi työllään kiinnittää yleisön huomion tähän asiaan.
Pakkoadoptioiden poliittinen ulottuvuus
DDR:n pakotetut adoptiot ovat esimerkki valtion sorrosta. Arvioiden mukaan tapauksia on noin 10 000. Keskeinen näkökohta näissä käytännöissä oli paine, jota monet vanhemmat kokivat. Nuorten hyvinvointitoimisto saattoi tehdä päätöksiä ilman syntymävanhempien suostumusta, kuten Sabine Zapfin esimerkistä käy ilmi, kun hän päätyi lastenkotiin, kun hän ei kyennyt synnyttämään kolmatta lasta yksinhuoltajaäitinä. Deutschlandfunk Kultur kertoo tuskallisesta menetyksestään, kun hänen biologinen isänsä taisteli hänen paluunsa puolesta, mutta epäonnistui.
Pakkoadoptioiden kohteeksi joutuneet äidit olivat valtavan paineen alla. Viola Greiner-Willibald raportoi, että monet naiset eivät uskaltaneet vastustaa valtion lasten riistämistä sorron pelossa. DDR:n perhelaki ei osoittanut armoa ja vaati, että lapsista kasvatetaan "sosialistisia persoonallisuuksia". "Der Spiegel" raportoi tästä epäonnistuneesta politiikasta jo vuonna 1975, jota ei ole myöhemmin käsitelty riittävästi tähän päivään mennessä.
Keskity käsittelyyn
Tämän tarinan käsittely ei ole vielä valmis. Vuonna 2019 Bundestag vaati, että adoptioasiakirjoja ei enää tuhota, ja ryhdyttiin toimiin "keskustieto- ja sijoitustoimiston" perustamiseksi. Lopulliset tulokset ja konkreettiset toimenpiteet ovat vielä epäselviä, sillä liittovaltion sisäministeriön tutkimuksen on määrä valmistua vasta vuoden 2026 alussa, kuten Zwangsadoptierte Kinder korostaa. Kerner itse vaatii DNA-tietokannan perustamisen lisäksi pääsyä tärkeisiin adoptiotiedostoihin asianomaisille vanhemmille.
Muotinäytöksen päätteeksi jäi kysymys, kuinka moni vaikuttunut vanhempi ja lapsi odottaa vielä selvennystä ja oikeutta. Ihmiset, joilta on ryöstetty identiteettinsä ja heidän lapsensa pakkoadoptiolla, ansaitsevat tämän arvion. Kilian Kerner toivoo saavansa uuden pallon pyörimään kokoelmallaan ja ratkaisemaan vähintään kymmenen uutta tapausta vuoden sisällä. Tarina pakko adoptioista DDR:ssä on viime kädessä tarina menetyksestä ja väsymättömästä oikeuden tavoittelusta.