Muoti viestillä: Pakotetut adoptiot GDR: ssä valokeilassa!
Muoti viestillä: Pakotetut adoptiot GDR: ssä valokeilassa!
Berlin, Deutschland - Tämän vuoden Berliinin muotiviikolla Berliinin suunnittelija Kilian Kerner herätti levottomuutta uuden kokoelmansa kanssa, joka käsittelee tummaa lukua Saksan historiassa: GDR: n pakotetut adoptiot. Ohjelma tapahtui Uber-Arenassa, eikä se ollut vain silmien juhla, vaan myös stimuloi ajattelemaan. 80 -luvun ilmeen inspiroimien mallien ekstravagantteja asuja seurasi aavemainen vartiotorni ja tarkkailijat, jotka huomauttivat kirjoituksen "huomiota, he poistuvat nyt Länsi -Berliinistä". Joten Kerner halusi yhdistää sekä Shineä että kauhua malleissaan, kuten radiokölni.
Tässä kokoelmassa, joka käsittelee pakollisten adoptioiden korkeaa vaihetta, mallit kantoivat silmiinpistäviä huppareita iskulauseilla, kuten "Missä lapsemme ovat?" Ja piti käsinkirjoitettuja julisteita. Miesmallin kuva, joka esitteli vauvan nuken karkeassa harmaassa pukuissa, oli erityisen pistely. Tämän kuvan on tarkoitus kuvata visuaalisesti adoptioihin liittyvät valitukset. Kerner sai itse tietoisen ongelman dokumentin avulla lastensuojelusta ja GDR: n adoptioista ja halusi piirtää yleisön hänen työstään tämän ongelman mukaisesti.
Pakollisten adoptioiden poliittinen ulottuvuus
GDR: n pakotetut adoptiot ovat esimerkki valtion tukahduttamista. Arvioiden mukaan noin 10 000 tapausta. Olennainen osa näitä käytäntöjä oli paine, jonka monet vanhemmat kokivat. Nuorten hyvinvointitoimisto pystyi tekemään päätöksiä ilman fyysisten vanhempien suostumusta, kuten on selvää, että käytetään esimerkkiä Sabine Zapfista, joka laskeutui lastenkodiin sen jälkeen, kun kolmannen lapsen ei voitu odottaa hänen jälkeensä yksinhuoltajaäitiä. Deutschlandfunk Kultur raportit hänen tuskallisesta menetyksestään, koska hänen biologinen isänsä taisteli paluustaan, mutta epäonnistui.
Pakolliset adoptiot vaikuttavat äidit olivat valtavan paineen alla. Viola Greiner-Willibald raportoi, että monet naiset eivät uskaltaneet vastustaa valtion lasten vetämistä tukahduttamisesta. GDR: n perhekoodi ei sallinut armoa ja vaati kasvatusta "sosialistisiin persoonallisuuksiin". "Der Spiegel" ilmoitti jo vuonna 1975 tästä menetetystä politiikasta, jota ei ole käsitelty riittävästi lisäjaksossa.
arvostelu Focus
Tämän tarinan käsittelyä ei ole vielä saatu päätökseen. Bundestag kysyi vuonna 2019, että adoptiotiedostoja ei enää saa tuhota, ja "keskustieto- ja sijoitus- ja sijoitteluvirasto" perustettiin toimenpiteitä. Lopulliset tulokset ja konkreettiset toimenpiteet ovat edelleen epäselviä, koska liittovaltion sisäministeriön tutkimusta ei tule suorittaa vasta vuoden 2026 alussa, kuten [pakotetut adoptoidut lapset] (https://zwangsadopted-kinder.de/aufung- von-zwangsadoptions/). Kerner itse vaatii, että DNA -tietokannan ei ole vain perustettu, vaan mahdollistaa myös pääsyn tärkeisiin adoptiotiedostoihin vaikutusvaltaisille vanhemmille.
Muotinäyttelyn lopussa jäljellä oli kysymys siitä, kuinka moni kärsivä vanhemmista ja lapsia odottaa edelleen selvennystä ja oikeudenmukaisuutta. Ihmiset, jotka ryöstivät identiteettinsä pakotetut adoptiot ja lapset ansaitsevat tämän jalostuksen. Kilian Kerner toivoo saavansa uuden kivin kokoelmansa läpi ja saavuttavan vähintään kymmenen uutta tietokoteloa vuoden kuluessa. GDR: n pakko -adoptioiden historia on viime kädessä tarina menetyksestä ja väsymätön pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.
| Details | |
|---|---|
| Ort | Berlin, Deutschland |
| Quellen | |