Günter Wallraff: 40 vuotta pohjalla – katso epäkohtia!
40 vuotta "All the Way Down" jälkeen Günter Wallraff pohtii työvoiman muuttoliikettä, sosiaalista eriarvoisuutta ja identiteettipolitiikkaa Köln-Ehrenfeldissä.

Günter Wallraff: 40 vuotta pohjalla – katso epäkohtia!
21. lokakuuta 1985 julkaistiin kirja, joka resonoi edelleen monien ihmisten sydämissä: Günter Wallraffin "All the Way Down". Tämä teos on saksaksi myyty yli viisi miljoonaa kappaletta, ja se on Saksan menestynein tietokirjallisuus, ja se on saavuttanut pitkään kansainvälistä huomiota, koska se on käännetty 38 kielelle, ja se on löytänyt paikkansa myös maissa, joissa ei ole merkittävää työvoimamuuttoa. Wallraff, joka on nyt 83-vuotias ja asuu Köln-Ehrenfeldissä, on korostanut selviä sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia viime vuosikymmeninä kriittisillä ja usein riskialttiilla raporteilla.
Hänen tunnetuin kepponen oli salainen tutkimus, jossa hän esiintyi turkkilaisena siirtolaisena Ali Sigirlioğluna. Wallraff suoritti tämän kokeen kahden vuoden ajan muuttaen ulkonäköään piilolinsseillä ja peruukilla ja omaksuen stereotyyppisen aksentin. Sanojaan vähättelemättä hän dokumentoi maahanmuuttajien syrjinnän ja hyväksikäytön erilaisissa työtehtävissä Thyssenin terästehtaalla työskentelystä McDonald'sin työhön. Nämä kokemukset eivät ole vain järkyttäviä, vaan ne korostavat myös huonoihin työlakeihin liittyviä inhimillisiä kustannuksia.
Rohkea katse julkisivun taakse
Kirjassaan Wallraff ei ainoastaan esitellyt avoimesti turkkilaisena työntekijänä kokemaansa fyysistä ja psyykkistä stressiä, vaan myös kiinnitti huomiota katastrofaalisiin työoloihin. Suojavarusteiden puute, alhaiset palkat ja sosiaalinen paine johtivat siihen, että maahanmuuttajia kohdeltiin usein "kuluvina työkaluina". Hänen kokemuksensa koskettivat aikansa sosiaalisten ongelmien juuria ja ovat jo kauan sitten johtaneet aloitteiden, kuten "Ulkomaalaisten solidaarisuuden" perustamiseen, tukemaan uusia tulokkaita Saksaan. Nämä rajat ylittävät kysymykset ovat nykyään tärkeämpiä kuin koskaan, varsinkin nykypäivän Itä-Euroopasta ja Afrikasta tulevien siirtotyöläisten kannalta, joiden on työskenneltävä samanlaisissa epävarmoissa olosuhteissa.
Wallraff itse ei koskaan pelännyt oman päänsä puolesta. Hän sai tappouhkauksia säälimättömän tutkimuksensa vuoksi. Berliner Zeitungin haastattelussa hän sanoi, että hän tuntee olevansa osa epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa, joka usein jättää huomiotta syrjäytyneet. "Kuilut olivat ylittämättömiä jo ennen koronaa", Wallraff sanoo, joka myös kyseenalaistaa poliittisten instituutioiden ja ihmisten tarpeiden välisen kuilun. Hänen mielestään koronapandemia on vain vahvistanut tätä jakoa entisestään.
Muistoja ja parempaa epäoikeudenmukaisuuden käsittelyä
Günter Wallraff on aina ymmärtänyt, kuinka puolustaa yhteiskunnan heikoimpia ja kertoa heidän tarinansa. Kymmenen vuotta "The Bottom" -lehden julkaisemisen jälkeen työoloissa alkoi näkyä parannuksia, mukaan lukien pölynaamarit ja suojahatut. Kysyttäessä, miten hän näkee yhteiskunnan muutokset, hän tekee selväksi, että sosiaalisen eriarvoisuuden korjaamiseen on vielä pitkä matka. "Meidän tulee säilyttää positiiviset saavutukset, mutta samalla ei saa unohtaa edessä olevia haasteita", hän selittää.
Wallraffin väsymätön sitoutuminen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin ei unohdu, ja hänen teoksiaan luetaan tarkasti ympäri maailmaa, myös maissa, joissa hän ei ole käynyt. ”All the Way Down” näyttää elävästi työvoiman muuttoliikkeen pimeät puolet, eikä jätä meitä koskematta tänäkään päivänä. Hänen sitoutumisensa ei ainoastaan tarjoa katsetta menneisyyteen, vaan myös rohkaisee meitä käsittelemään aktiivisesti tämänhetkisiä epäkohtia ja vaatimaan muutosta.