Muistokivi Göttingenissä: Natsien aikakauden pakkotyöntekijöiden muisto

Muistokivi Göttingenissä: Natsien aikakauden pakkotyöntekijöiden muisto

Köln-Deutz, Deutschland - Merkittävässä askeleen muistityössä liittohallituksen kulttuuri- ja tiedotusvälineiden komissaari Weimer ilmoitti tuesta tänään 13 paikalliselle projektille. Yhteisen projektin "Memorails: Pysäytä! Tässä muistutetaan natsitarinasta", painopiste on myös Deutz Kölnin rautatieasemalla. Ohjelman tavoitteena on pitää pakotetun työvoiman muisti hengissä natsien aikana ja kiinnittää huomiota ajan uhrien yksittäisiin kohtaloihin. Kuten ilmoitettiin [Deutschlandfunk] (https://www.deutschlandfunk.de/foerderung-fuer-history -projekti-an-bahnhoefen-100.html), yhteensä miljoona euroa liittohallituksesta ja 100 000 euroa säätiöstä EVZ.

Maan rautatieasemat toimivat kerran kansallisen sosialistisen väkivallan keskeisinä paikoissa. Ihmiset lähetettiin usein pakkotyöhön täältä, kun taas tänään löytyy vain muutama jälki tästä tarinasta. Esitettiin yli 100 hankeideoita, jotka edistävät pääasiassa pimeää menneisyyttä koskevia kansalaisyhteiskunnan aloitteita. Tietoisuutta tästä aiheesta vahvistaa lukuisat koulutus-, muisto- ja tapahtumamuodot.

käsitys pakotetusta työstä

Mitä pakotettu työ todella tarkoittaa? Toisen maailmansodan aikana Saksan sotataloudesta puuttui monia työntekijöitä, mikä johti hyökkäysmaiden, kuten Puolan, Tšekin tasavallan ja Länsi -Euroopan, ihmisten joukkoon. Vuodesta 1940 nämä miehet ja naiset olivat pakollisia saksalaisen teollisuuden jatkamiseksi. [BPB]: n (https://www.bpb.de/themen/nationaloism- Second-Weltkrieg/ns-zwangsarbeit/222627/ueberblick-die-nationalist-Zwangsbeit/) mukaan ulkomaalaiset työntekijät tarjosivat enemmän kuin neljäsosa monissa yrityksissä, joissain tapauksissa jopa 60 prosenttia. Elokuussa 1944 Saksassa työskenteli noin kuusi miljoonaa siviilin pakkotyöntekijää, mukaan lukien monet naiset.

Näiden ihmisten elinolot olivat usein katastrofaalisia. Itäiset työntekijät ja puolalaiset pakkotyöntekijät kokivat erityisen kovaa syrjintää ja Gestapon mielivaltaisten toimien tavaroita. Vaikka joillakin Länsi -Euroopan asiantuntijoilla oli suhteellisen parempia olosuhteita, useimmat pakotetut työntekijät kärsivät nälästä ja huonosta majoituksesta. Lukuisat ihmiset yrittivät paeta hyväksikäyttöä koskevasta työstä, mutta heidän oli luotettava koviin rangaistuksiin.

-muistikulttuuri ja tulevaisuudennäkymät

Kasvava huomio tuon ajan tapahtumiin ei ole vain merkki uhrien kunnioittamisesta, vaan myös tärkeä askel kohti historiaa. Selviytyneiden äänet kuullaan ja tunnustetaan korvauskeskustelulla, joka nousi vain 65 vuotta sodan päättymisen jälkeen. ”Muisti, vastuu ja tulevaisuus” -säätiö maksoi yli 4,7 miljardia euroa 1,7 miljoonaan eloonjääneen, mikä on kauan myöhässä.

Siellä on myös digitaalisia aloitteita, kuten haastatteluarkisto "Pakotettu työväenpuolue 1939-1945", joka luotiin yhteistyössä "muisti, vastuu ja tuleva" säätiön sekä Berliinin vapaan yliopiston ja Saksan historiallisen museon kanssa. Tämän arkiston tavoitteena on säilyttää ja tehdä muistoja yli 20 miljoonasta ihmisestä, joiden piti tehdä pakollinen työvoima kansallissosialistiseen Saksaan, kuten [https://www.zwangsbeit-archiv.de/impressum/index.html) raportoi.

Kölnissä ja muissa kaupungeissa nyt toteutetut projektit ovat askel oikeaan suuntaan. Et halua vain muistaa, vaan myös mahdollistaa oppimisen, jotta menneisyyttä ei unohdeta. Näiden aloitteiden kautta yhteiskunnana voimme varmistaa, että menneisyyden äänet virtaavat nykyiseen ja tulevaisuuteen.